sunnuntai, 7. joulukuu 2008

Your secret's out and the best part is it isn't even a good one

Lol--

Okei tällä hetkellä haparoin aivan hirveästi päätöksessä, josta luulin vielä viime viikolla olevan täysin varma. Jos luottaisin siihen, miltä minusta tuntuu, niin pysyisin päätöksessä. Jos ajattelisin rationaalisesti, niin jättäisin loikkauksen tekemättä. Koska itse olen aina enemmän luottanut fiilikseen, ja tehnyt hyvinkin typeriä päätöksiä ajattelutavan pohjalta, joten taidan tälläkin kertaa vain jättää aivot narikkaan ja suunnata sinnepäin minne toivoisin päätyväni. Se siitä.

Minun tekisi aivan hirveästi mieli ostaa toinen nahkatakki. Siitä saisi jopa 40 euron alennuksen, joka tekee tietenkin takista vain entistä haluttavamman. Toisaalta taas miksi ostaisin toisen nahkatakin kun voisin käyttää rahan niihin miljoonaan muuhun kohteeseen. Ehkä laitan vaan luukut kiinni ja pidän rahoista tiukasti kiinni.

Okei moi.

perjantai, 5. joulukuu 2008

Remember me, special needs

Okei moi.

Nyt hajottaa, ja oikein kovasti. Monen asian vuoksi, enkä taida jaksaa avautua tällä hetkellä oikein perusteellisesti. Enkä oikeasti edes ehtisi, sillä kohta pitää rientää töihin. Taitaa osua tälle päivälle aikamoinen urakka, koska huomenna on itsenäisyyspäivä (Suomi 91vee jos nyt oikeasti laskin, toivottavasti ainakin, koska olisi todella noloa sanoa väärin) ja tälläiset yhden päivän kiinniolot aiheuttavat ihmisille reaktion nimeltä "OMG pakko mennä kauppaan, ja ostaa sitä ja tätä, koska huomenna on kauppa kiinni, ja mä varmaan kuolen jos en saa sitä enkä tätä.". Logiikkaa puhtaimmillaan.

Jos nyt lasken ihan oikein (no hei laskin Suomen iän oikein, niin tottakai lasken nytkin oikein!) niin mun pitäisi ennemmin olla vaatteet päällä valmiina livahtamaan ovesta ulos kuin istumassa tietokoneen ääressä tarinoimassa kaikesta vähintään turhasta yöpuku päällä. Ja edes asian esiin tuominen ei saanut minussa liikettä aikaan. Hahahahha.

Ok pakko rientää, tie kutsuu!

perjantai, 28. marraskuu 2008

Baby did you forget to take your meds?

Ehkä on parempi, että en katso milloin olen viimeksi saanut jonkinlaisen kirjoituksen aikaan.

No mutta mutta, niskaselkähartia-akseli on ehkä semisti jumissa, mutta eihän se menoa haittaa! Niin siis mitä menoa, hehheh. Vielä pitäisi päättää, että jaksanko kipaista alakerran kaupasta limpparia. Voi olla että se kylmä lasi limua jää tällä kertaa vaan haaveeksi.

Nyt lähiaikoina pitäisi päättää niin monta asiaa, ja saada niin monta asiaa rullaamaan eteenpäin, että olisi helpompaa jos vain voisi jakautua kolmeen osaan. Yksi osa tekisi töitä, toinen osa opiskelisi ja kolmas osa pitäisi hauskaa ja nauttisi elämästä. Kuulostaa loistavalta, eikös? Tällä hetkellä voin vain kuvitella millaisille sfääreille stressitasoni nousee vuoden 2009 kevään aikana. Kaikki on vain niin vaikea saada mahtumaan elämään.

Kohta kaupan ovet menee kiinni!

sunnuntai, 26. lokakuu 2008

Like phantoms... forever

"Kaikesta on hyvä pitää taukoa, ja aina on kiva kokeilla!"

Juuri näin. Eli eli, koska en jostain kumman syystä saanut pleikkariTV-viritelmääni toimimaan (pari edellistä päivää toimi loistavasti, ja nyt ei millään vaikka kuinka väänsin) päätin sitten tuhlata aikaani internetin moniuloitteisessa maailmassa. Tämä vaihtoehto häviää kyllä leffalle aika rankoin lukemin. Huoh.

Tänään en ole saanut mitään kovin järkevää aikaiseksi, ja suurin osa päivästä taisi mennä hukkaan pitkien yöunieni vuoksi. Vaikka oikeastihan nukuin vain pikkasen päälle 12 tuntia, koska yksi tunneista katosi ajan ihmeelliseen maailman. Suoritin myös kansalaisvelvollisuuteni eli kävin äänestämässä ihan ensimmäistä kertaa. Äänestin........ no hhahaha VAALISALAISUUS!

Okei siinä oli kaikki mitä pystyn tällä hetkellä suoltamaan. Nähään taas ehkä joskus päikkis <3

ps. keksin sulle vielä jonkun imartelevamman lempparinimen joku päivä <3

keskiviikko, 1. lokakuu 2008

Nothing hurts my world, just affects the ones around me

Hihi.

Eilen mun vitutuskynnys ehti nousta töissä jo niin korkealle, että ehkä ihan hyvä ettei tänään ole töitä. Syynä oli se, että minulle kertyi ihan hirveä kasa pullo- ja bonuskuitteja, enkä ehtinyt edes laskea niitä missään välissä. Onneksi kassavastaava oli armollinen, ja säästi minut melkein kaikelta siltä laskemiselta. Oisin muuten varmaan ollut siellä vielä kymmeneltä illalla. Nam.

Tietenkin minäkin osaan sen jalon taidon, että kurjan fiiliksen keskellä kannattaa miettiä jotain mukavaa. Minä siirsin ajatukseni seuraavaan aamuun: kahvi, sohva ja The Skins. Aah. Harmiksi ensi jakso taitaa olla viimeinen? Minä niin tykkäsin siitä sarjasta. Kai sitä tulee jossain vaiheessa lisää. Toivottavasti ainakin.

Työnantajani tietysti häirsitsi seesteistä vapaapäivääni, ja pyysi työvuoroon jonnekkin. En vastannut, sillä minua ei kiinnostanut ollenkaan. Ajatus vapaapäivästä oli syöpynyt jo liian syvälle päähäni. Minua vaan jotenkin pistää aina ahdistamaan nuo työvuoroehdotukset, sillä haluan päättää niistä itse enkä tarttua tuommosiin kutsuihin. Kutsukaa sitä tyhmyydeski, laiskuudeksi tai yhteistyöhaluttomuudeksi, ihan sama minulle. Onneksi niitä kutsuja lähetetään kuitenkin melko vähän.

Joo voisi käydä Sokoksella jossain välissä, ehkä sieltä löytyisi jotain kliffaa.