Hihi.

Eilen mun vitutuskynnys ehti nousta töissä jo niin korkealle, että ehkä ihan hyvä ettei tänään ole töitä. Syynä oli se, että minulle kertyi ihan hirveä kasa pullo- ja bonuskuitteja, enkä ehtinyt edes laskea niitä missään välissä. Onneksi kassavastaava oli armollinen, ja säästi minut melkein kaikelta siltä laskemiselta. Oisin muuten varmaan ollut siellä vielä kymmeneltä illalla. Nam.

Tietenkin minäkin osaan sen jalon taidon, että kurjan fiiliksen keskellä kannattaa miettiä jotain mukavaa. Minä siirsin ajatukseni seuraavaan aamuun: kahvi, sohva ja The Skins. Aah. Harmiksi ensi jakso taitaa olla viimeinen? Minä niin tykkäsin siitä sarjasta. Kai sitä tulee jossain vaiheessa lisää. Toivottavasti ainakin.

Työnantajani tietysti häirsitsi seesteistä vapaapäivääni, ja pyysi työvuoroon jonnekkin. En vastannut, sillä minua ei kiinnostanut ollenkaan. Ajatus vapaapäivästä oli syöpynyt jo liian syvälle päähäni. Minua vaan jotenkin pistää aina ahdistamaan nuo työvuoroehdotukset, sillä haluan päättää niistä itse enkä tarttua tuommosiin kutsuihin. Kutsukaa sitä tyhmyydeski, laiskuudeksi tai yhteistyöhaluttomuudeksi, ihan sama minulle. Onneksi niitä kutsuja lähetetään kuitenkin melko vähän.

Joo voisi käydä Sokoksella jossain välissä, ehkä sieltä löytyisi jotain kliffaa.